Sen alla löytyy "Oma maamme" - visioita tulevaisuudesta.
Martina Harms-Aalto syntyi Helsingissä kesäkuussa 1963. Hän muutti perheineen (äiti Joan (Edelmann), isä Björn-H. ja veli Robin) Kauniaisiin kesällä 1971. Siellä hän kävi koulunsa ja pääsi ylioppilaaksi vuonna 1982.
Hän opiskeli ruotsalaista kirjallisuutta, pohjoismaisia kieliä ja kasvatustieteitä ja valmistui vuonna 1991. Opiskelijana hän työskenteli toimittajana Yleisradiossa, ensin Uudenmaan aluetoimituksessa (Radio Mellannyland) ja myöhemmin ajankohtais- ja uutistehtävissä (Aktuellt). Opiskelu-aikanaan hän muutti takaisin pääkaupunkiin - ja siellä hän tapasi tulevan aviomiehensä, Johan Aallon, silloin oikeustieteiden ylioppilas, nyt asianajaja.
Opiskeluaikana syntyi myös Antonia (1989), tänään lukiolainen. Lapsikatras on kasvanut neljään. Jannika (1992), Alexandra (1993) ja Andreas (1998) ovat kaikki koululaisia.
Vuonna 1992 muuttokuorma vei takaisin lapsuusmaisemiin Kauniaisiin, missä ensimmäisenä ajatuksena oli käynnistää leikkikoulu lapsille joille ei löytynyt paikkaa kaupungin päiväkodeista. Sitoutumattomana hän oli kaksi kautta kaupungin sivistyslautakunnan jäsen, ja sitoutumattomana hänet myös valittiin ensi kerran kaupunginvaltuustoon.
- Minusta tuntui tärkeältä olla sitoutumaton niin kauan kun toimin Yleisradion palveluksessa ja toimittajana. Sinänsä ei ollut epäilystäkään siitä mikä oli minun puolueeni - vaikka olen usein ollut aika kriittinenkin, hän sanoo.
Puolen kauden jälkeen hänet valittiin ryhmän puheenjohtajaksi. Hän otti silloin ratkaisevan askelen ja kirjoittautui puolueen jäseneksi.
- Rkp on edelleen kansanliike - ei vain puolue. Koska ruotsinkielisen väestön asioita ei kukaan muu tosi paikan tullen kannata, valinta on helppo heille jotka toivovat Suomen pysyvän kaksikielisenä maana. Olen kuitenkin viime vuosina kaivannut puolueen porvarillisia juuria - ikään kuin ei enää tuntuisi sopivalta muistuttaa niistä arvoista, joita rkp-läiset ovat aina kunnioittaneet. Tämän päivän päättäjät eivät näytä ottavan niitä ollenkaan huomioon.
-Meidän täytyy ymmärtää että vain yksilöiden aloitteellisuus ja yrittäjyys saavat pyörät pyörimään, ja että poliittisten päätöksien täytyy tukea tätä
Tämän päivän Suomessa vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että kaikki yksissä tuumin osallistuvat yhteiskunnan rakentamiseen verotuksen kautta, ja että juuri tämä muodostaa yhteiskunnan peruspilarin, sen jonka varassa meidän kaikkien rahoittama hyvinvointimme on. Mutta jokaisen yksittäisen panoksen täytyy olla kohtuullinen - muuten rakennelmamme sortuu.
Tänään Martina on kaupunginhallituksen jäsen, mikä on antanut hänelle uusia näkökulmia kunnalliseen hallintoon ja päätöksentekoon.
-Kaikki ei tapahdu kovin nopeasti… mutta olen oppinut hyväksymään demokratian hitauden, se kuitenkin takaa että me poliittiset päättäjät emme käytä valtaamme väärin.
Vireillä olevan kuntauudistuksen tiimoilta Martina on vahvasti puoltanut pääkaupunkiseudun yhteistyötä, samalla johdonmukaisesti vastustaen pakkomenettelyjä.
- Helsingin toimintaa läntistä Sipoota kohtaan ei voi millään hyväksyä, riippumatta siitä mitä mieltä on Sipoon kehittymisestä viimeisten 25 vuoden aikana. Ja niin kauan kuin Kauniainen seisoo vankasti omilla jaloillaan, meillä ei ole mitään syytä luopua itsenäisyydestämme. Olemme harvinaisen hyvin toimiva kunta melko ihanteellisessa koossa. Väite että suuri koko automaattisesti tuo mukanaan etuja on myytti. Täytyy ensin tietää mitä haluaa uudistuksilla saavuttaa. Kaikki haluavat tietysti lisää tehokkuutta ja joustavuutta. Mutta ovatko suuremmat yksiköt välttämättä oikea vastaus?
Opiskeluaikanaan Martina työskenteli muutaman kesän Pohjanmaalla, Vasabladetin toimituksessa. Tästä kokemuksesta on myöhemmin ollut sekä hyötyä että iloa.
- Sain kouriintuntuvasti kokea kuinka laaja Suomen ruotsalaisalue on ja miten erilaisilta eri asiat näyttävät eri näkökulmista katsottuina. Oivalsin miten hankalaa on olla sellaisen vähemmistön jäsen jonka ainoa yhdistävä tekijä on kieli. Arkitodellisuus pohjalaisen maantien varrella on erilainen kuin Kolmen Sepän patsaalla tai Gallträskin rannoilla. Tämä oivallus oli kullan arvoinen kun minut valittiin Suomen ruotsinkielisen Marttaliiton puheenjohtajaksi vuonna 1997. Olin silloin 34-vuotias ja historian nuorin marttajohtaja.
Tätä aikaa (1997-2005) leimasi suuri muuttumisen ja uudistumisen tarve - ja nämä tarpeet todella suurimmaksi osaksi tyydytettiin. Tänään liitto ja sen yksitoistatuhatta jäsentä edustavat aloitteellisuutta, yhteiskunnallista toimeliaisuutta ja uusia ideoita, ja järjestö saa uusia kaikenikäisiä jäseniä. Marttoja on aina kunnioitettu, myös julkiselämässä.
- Tämän uudistuksen johtaminen on kaiketi tärkeintä mitä tähän mennessä olen tehnyt. Vaatii rohkeutta vakavasti kysyä, mikä on säilyttämisen arvoista ja mistä voidaan luopua. Myös Rkp:n pitäisi kysyä tätä itseltään.
- Sekä iloisena että nöyränä kannan Marttojen suurta kultaista ansiomerkkiä ja liiton kunniajäsenyyttä. Kansanliikkeessä ei saa mitään aikaan yksin - mutta yhteistoiminta ja suuri määrä energiaa voi saada pieniä ihmeitä aikaan!
Otsikon ”Sagt och tänkt” alla löytyy mm. kirjoituksia jotka on julkaistu Martinan puheenjohtajakauden aikana
Nimenomaan ajatus kansalaisyhteiskunnasta saa Martinan innostumaan.
- Tässäkin on kyseessä yksittäisten ihmisten aloitekyvystä hän sanoo. Kansalaisyhteiskunta toimii selkärankana, ja kaikki ne tunnit joita itseään säästämättä käytetään eri järjestöissä on suuri osa yhteiskuntamme sielua. Joudumme muun muassa maamme ikärakenteesta johtuen oppimaan täysin uudella tavalla käyttämään hyväksemme sitä voimavaraa jota kansalaisyhteiskunta edustaa. Tämä on lisäksi sangen tärkeää kielivähemmistölle: täällä saamme olla sellaisina kuin olemme ja puhua omaa kieltämme!
Martina Harms-Aalto on myös taiteellisesti ansioitunut, eritoten laulun saralla. Syksyllä 2006 julkaistaan hänen toinen levynsä, virsiä sisältävä”Himmel”. Aikaisemmin hän on julkaissut CD-levyn ”Så vill jag bli”, ja viimeksi kesällä 2005 hän konsertoi kirkoissa eri puolilla maatamme. Monet muistavat lauluyhtyeen nimeltä Octopus missä Martina oli yksi kantavista voimista. Myös naisylioppilaitten kuoro Lyran on Martinan sydäntä lähellä.
Martinalla on kristillinen elämänkatsomus. Aikanaan yhdistyneinä olleiden Espoon ja Kauniaisten seurakuntien nuorisotyöhön osallistuneena hänen eväinään on usko ja arvomaailma jolle hän rakentaa kaiken toimintansa.
- Puhumme kulttuurissamme aivan liian vähän elämänkatsomuksesta, hän sanoo. Minulle on ollut tärkeää, että kirkossakin saa esittää vaikeita kysymyksiä. Minä todella kyseenalaistan sellaista fundamentaalista kristinuskoa joka käyttää enemmän aikaa muiden tuomitsemiseen kuin itsensä rakentamiseen. Vakaumukseni on että kirkon, kuten niin monien muiden, täytyy ottaa kantaa siihen mikä on ydintoimintaa ja miten vedota joukkoihin. Minulla on kuitenkin perusluottamus siihen, että mikä tehtäväksi annetaan, siihen annetaan myös voimat.
Oma maamme.
Eräänä ihanan kauniina kesäpäivänä kiipesin ylös vuorelle, ja huipulle päästyäni, ihaillessani peninkulmien laajuista näkymää yli meren ja horisontin, tiesin tarkalleen mitä tekisin - jos minulla olisi vaikutusvaltaa.
Toimisin sen puolesta, että yksilön aloitteellisuutta ja yritteliäisyyttä aina rohkaistaisiin ja tuettaisiin. Ellemme oivalla tätä Suomi pysähtyy - ja siihen meillä ei ole varaa. Rakentamamme hyvinvointi on myös rahoitettava.
Haluaisin myös myötävaikuttaa pitkän tähtäimen ratkaisuihin jotta yhä enemmän globalisoituneet mutta silti kotimaiset yrityksemme voivat jatkaa toimintansa kehittämistä Suomesta käsin. Heidän etunsa on kansakunnan etu. Ei yksinomaan - mutta mitä suurimmassa määrin.
Haluaisin tukea ratkaisuja jotka vahvistavat maamme kilpailukykyä koulutuksen ja tutkimuksen saralla. Meillä on fantastinen koululaitos, jota voimme vielä kehittää. Tarvitsemme huippututkimusta ja innovaatioita, jotka antavat meille mahdollisuuden kilpailla maailmanlaajuisesti.
Haluaisin myös jatkaa ruotsinkielisen opetuksen vahvistamista. Se on ruotsinkielisen Suomen ja koko maan tärkeimpiä kilpailuetuja, ja sillä kutsumme uusia suomenruotsalaisia liittymään joukkoomme. Me tarvitsemme heitä.
Haluaisin perehtyä sellaiseen hoitoon ja sen jälkeen toimia sen hyväksi, missä yksittäinen potilas tai vanhus on keskipisteessä ja omaa nimen. Niillä rahavaroilla jotka käytetään sairaanhoitoon maassamme, täytyy olla mahdollista saada laatua - ja aikaa. Henkilöstö on sairaanhoidon ainoa pääoma. Se tarvitsee muutakin kuin ymmärtämystä ja kiitollisuutta. Se tarvitsee parempia palkkoja.
Haluaisin myös toimia edistääkseni työelämän joustavuutta, koska juuri sellaista lapsiperheet kaipaavat eniten. Useimmat haluavat olla hyviä vanhempia ja vastuullisia kasvattajia, mutta mikäli työelämän järjestelyt ovat jäykkiä, aika ei yksinkertaisesti riitä. Sille, joka haluaa viettää enemmän aikaa lastensa kanssa, on annettava mahdollisuus siihen. Siitä hyödymme kaikki.
Haluaisin myötävaikuttaa siihen että naisille annetaan sama palkka, samat mahdollisuudet ja vastuut kuin miehille. Omilla ansioillaan.
Haluaisin nostaa esille lasten oikeudet ja vanhempien velvollisuudet. Aivan liian useat lapset Suomessa elävät köyhää elämää - monessakin mielessä. Näin ei saisi olla yhdessä maailman rikkaimmista maista. Kasvatusta, lapsuutta ja aikuisuutta koskevat kysymykset ovat sangen tärkeitä asialistallani.
Haluaisin myös muistuttaa että useimmat suomalaiset suhtautuvat solidaarisesti yhteiskuntamme rakentamiseen. Olemme valmiit luopumaan paljostakin muiden ja kokonaisuuden hyväksi, mikäli se on perusteltua ja kohtuullista.
Haluaisin toimia sen hyväksi että maamme kunnioittaa yksilön ihmisoikeuksia sukupuolesta, rodusta, kansallisuudesta tai uskonnosta riippumatta. Haluaisin myös työskennellä jotta maamme osoittaisi solidaarisuutta ja olisi esimerkkinä kehitysapukysymyksissä.
Tämä solidaarisuus muodostaa perustan hyvälle yhteiskunnalle.
Omalle maallemme.
Siinä maassa on laajakatseisia poliitikkoja jotka eivät kavahda vaikeita kysymyksiä eivätkä tavallisuudesta poikkeavia näkökantoja.
Siinä maassa yksilön mahdollisuudet seisovat rinta rinnan yhteisön tarpeiden kanssa.
Siinä maassa saa ajatella, puhua ja osoittaa mielipidettään vapaasti. Myös vaikka tämä mielipide on porvarillinen. Ja rakentuu kristillisille arvoille.
Siinä maassa saa puhua ruotsia joutumatta pyytämään sitä anteeksi. Saa tuntea itsensä samanarvoiseksi jäseneksi kansakunnassa jossa ihmisen tarpeet ja toiveet otetaan vakavasti ja ymmärretään. Saa syntyä, elää ja kuolla omalla kielellään. Eikä kukaan voi ottaa pois toisen omaa historiaa.
Kulttuuri on jokaisen yhteiskunnan tärkeimpiä kulmakiviä, ja sille haluaisin jatkuvasti antaa tukeni, rohkaisuni ja osallistumiseni. Ilman taidetta kaikissa sen ilmenemismuodoissa, itse tai muiden tekemänä, ihminen surkastuu. Yhdistys- ja järjestöelämä, tämä jota kansalaisyhteiskunnaksi sanotaan, on toinen tärkeä kulmakivi. Vuosien saatossa, käyttäen siihen elämämme ja lukemattomia pyyteettömiä työtunteja olemme marttayhdistyksissä ja palokunnantaloissa, nuorisoseuroissa, urheilukentillä ja opintopiireissä luoneet verkostoja jotka kantavat silloinkin kun muut rakenteet pettävät. Olemme kouluttaneet, tukeneet ja vieneet tietoa eteenpäin. Tätä toimintaa meidän tulee vaalia, uudistaa ja jalostaa. Se luo identiteettiä ja ylläpitää perinteitä.
Kulkiessani alas vuorelta käsitin että toimenpiteitä tarvitsevien asioiden luettelo ei suinkaan lopu tähän. Minua askarruttavat esimerkiksi vastuu ympäristöstä, elävän maaseudun kohtaamat haasteet ja yhdenvertaisuus lain edessä, ja näitäkin pitää nostaa esille. Ja on toki paljon muutakin. Aurinko paistoi yhä korkealla taivaalla.
Tämän edestä, oman maamme edestä, haluan toimia, ajattelin.
Olen valmis ottamaan lisää vastuuta.
Kohta on teidän vuoronne valita.